• Palak paneer https://hanna-maria.net/2019/08/25/lempiruokaa-nepalilaisittain/
• Kurpitsakeitto https://hanna-maria.net/2019/09/13/kurpitsakeitto/
• Pataleipä https://hanna-maria.net/2020/04/29/paivan-leipa/
• Korvasienipiirakka https://hanna-maria.net/2020/05/05/korvasienipiirakka/
• Persialainen raparperi-liha-pata https://hanna-maria.net/2020/06/18/raparperia-persialaisittain/
• Chilikastike Tulista sen olla pitää!
• Joulupiparit Viides luukku
• Tee itse mysliä https://hanna-maria.net/2020/12/16/kuudestoista/
• Konjakkipiparit https://hanna-maria.net/2020/12/19/kahdeksastoista/
• Rocky road -suklaaherkku https://hanna-maria.net/2020/12/23/kahdeskymmeneskolmas/
• Raparperiketsuppi https://hanna-maria.net/2021/06/12/1026/

Minä olen se, joka kysyn,mitä tänään syödään ja mieheni vastaa tavallisesti: ”Ruokaa.” Hän harrastaa joka päivä kokkailua ja me muut saamme nauttia sen tuloksista. Jossain vaiheessa ajattelin aloittaa blogia pelkästään ruoanlaitosta – kas kun reseptejä ja kuviakin on kertynyt lautasen ääressä jo sen verran monia. Poikkeuksellisesti bloggaaja ei siis olisikaan tällä kertaa itse kokki, vaan ”syöjätär” pöydän äärestä. No, sitä ruoka-blogia ei ole syntynyt, koska mieheni asetti minulle reunaehdon sellaisen pitämiseen hänen kokkauksistaan. Minun pitää kuulemma saada ensin selvitettyä askarteluhuoneeni (lue: raivattua mainittu huone + täyteen tupattu autotalli + varasto). Parempi puoliskoni varmaan oletti, että askartelu- ja taidetavarakaaoksen selvittäminen on minulle ikiaikainen saavuttamaton haaste – eikä hän siis koskaan joudu lunastamaan lupaustaan reseptien jakamisesta. Minä en nyt kuitenkaan voi millään vastustaa kiusausta, vaan aion silloin tällöin jakaa täällä jonkun reseptin. Älkää, hyvät ihmiset, vaan paljastako minua. =)

Otsikkokuvassa on suomalaiseen suuhun hieman totuttelua vaativa eksoottinen raparperi-jauheliha-muhennos, johon on meillä kokeiltu sekä nautaa, lammasta että hirveä. Kaikki maukkaita!

Lempiruokaa nepalilaisittain

Palak paneer

Tyttäreni ja minun lempiruokaa on tämäkin – nepalilainen lakto-vegeherkku, joka kelpaa myös kasvisruokaa syöville ystävillemme. Mieheni suomalaisessa versiossa pinaatti korvataan kokonaan tai osittain nokkosella. Sopivan juuston löytäminen ruokaan on myös oma taiteenlajinsa – juuri, kun joku juusto onnistuu, on sopivan maukas, ei murene tai sula friteerattaessa (tai paistettaessa), se katoaakin jo kaupan hyllystä. Nepalilaisessa suosikkiravintolassamme on päädytty juuston suhteen siihen ratkaisuun, että he tekevät sen itse -Suomi ei ole tarjonnut vielä sopivaa vaihtoehtoa. Pitäisikö meilläkin alkaa tehdä kotijuustoa?

Kurpitsakeitto

Olipa kerran, ei niinkään kauan sitten, Tuhkimon kurpitsavaunujen siemenestä kasvaneiden kurpitsojen jälkeläinen päätynyt kauaksi pohjolaan asti. Puutarhaliikkeen paperipussin kuvassa oli kyllä aivan toisenmoisen näköinen kurpitsan kuva, mutta yksi aidon vaunukurpitsan siemen valloitti kompostin kasvullaan ja vyöryi kärhöineen yli laidan – kukki – ja alkoi kehittää piskuista kurpitsanpulleroa. Emäntä ja isäntä kauhistelivat kurpitsan pullistuessa pullistumistaan, että kohta se varmaan rysähtää alas, kun pelkän vartensa varassa roikkuu… Mutta köynnös kesti ja kurpitsa kasvoi. Lopulta tuli se syksyinen viikonloppu, että emäntä otti terävän veitsen, isäntä asettui hollille kaappaamaan kiinni putoavan kurpitsan ja niin se saatiin ehjänä – ja ah – niin kauniina talteen herkkuja varten! Mainittakoon nyt vielä, että hehkeä kurpitsaisemme saavutti peräti 22 kilon painon. Eli en siis tämän tarinan lopuksi sano, että sen pituinen se – vaan; sen painoinen se.

Resepti syksyiseen keittoon

Ainekset (noin 4 litraa valmista keittoa)

1. Vaihe

2½ kg talvikurpitsaa; punnittu kuorineen sisuksen poistamisen jälkeen.

2. Vaihe

4 suurehkoa sipulia eli n. 450 g + öljyä (tai voita) sipulin kuullottamiseen ja 2 suurta talvivalkosipulin kynttä (tai ehkä noin 4 tavallista kynttä)

3. Vaihe

1,25 litraa vettä, johon on lisätty 3 kpl (luomu) lihaliemikuutiota (tästä voi olla osa tai kaikki myös kana- tai kasvisliemikuutioita)

4. Vaihe

1 pkt (250 g) voimakasta eli mustaa Koskenlaskija -sulatejuustoa 2 dl kuohukermaa 2 ml eli vajaa ½ tl muskottia hyppysellinen eli vajaa ½ ml chilijauhetta (tai ei ollenkaan) 1 tl jauhettua mustapippuria 4 rkl hunajaa

Valmistaminen

* Pese kurpitsa, halkaise se ja poista pehmeä sisus siemenineen.

* Paloittele kuineen pitkiä kapeahkoja viipaleita, jotta kuori on myöhemmin helpompi poistaa ja laita ne korkeareunaiselle uunipannulle kylmään tai kuumaan uuniin.

* Laita pannu uuniin 175 asteeseen alatasolle ja pidä palasia uunissa noin 55 minuuttia – ei kauempaa, etteivät pala. Noin puolen tunnin päästä voit aloittaa sipulien kuullottamisen ja liha- tai kasvisliemen valmistamisen.

* Kuullota sipulit pannulla ja lisää murskatut valkosipulit. Paista hetki ja siirrä syrjään. (Vaihe 2)

* Tee liha-/kasvisliemi isossa 10 l kattilassa. (Vaihe 3)

* Kun kurpitsat ovat paahtuneet uunissa valmiiksi, poista veitsellä kuori, joka on yleensä aika ohut, ehkä noin 2–3 mm ja paloittele kurpitsaviipaleet vähän pienemmiksi.

* Lisää kasvisliemen sekaan sipulit.

* Lisää kasvisliemen sekaan kurpitsanpalaset. Kuumenna ja anna kiehua noin 15 minuuttia. Sammuta lopuksi levy räiskymisen estämiseksi.

* Soseuta keitto sauvasekoittimella niin, ettei jää ”sattumia”.

* Lisää loput ainesosat (vaihe 4) ja sekoittele keittoa vielä miedolla lämmöllä. Kun keitto alkaa poreilla ja juusto on sulanut, ruoka on valmista. (Ei haittaa, vaikka hauduttaa aavistuksen kauemminkin.)

Lisää lautaselle keiton päälle esimerkiksi tuoretta persiljaa – chilistä pitävälle voi lisätä hieman hieman chilikastiketta. Tarjoile vaalean leivän kanssa. Olkaa hyvä, pöytä on katettu! Keitto sopii hyvin myös alkuruoaksi. Kasvisruokavalioon sopivaksi se on myös nopea muuntaa vaihtamalla ruoka-aineita. Kurpitsakeiton voi valmistaa myös pakastetusta kurpitsasta eli ohjeen mukaan uunissa kuumennettu kurpitsa voidaan pakastaa sen jäähdyttyä. Mikä nautinto pakkaspäivänä!

PS. Tämän reseptin alkujuuret ovat Virossa.

Päivän leipä

Onko mitään herkullisempaa, kuin juuri uunista tullut tuore, tuoksuva leipä aidon voin kera? Meillä on viime aikoina tehty leipomisen hittijuttua eli pataleipää, joka on yllättävän maukasta useammankin päivän ajan. Isäntä kokeili kertaalleen tehdä leipää tattarileivän juureenkin, mutta se ei ollut ollenkaan niin hyvää kuin tämä perusresepti. Meillä leipä on tehty valurautapataan, mutta oletan keramiikkapadankin toimivan tässä ihan hyvin. Jauhojen määrä on aika tarkka, mutta se tietysti riippuu myös siitä, kuinka kuivia käytetyt jauhot ovat. Kokeilemalla se sitten selviää, tuleeko leivästä sopivan kuohkea ja toista leipää tehdessä osaa jo lisätä tai vähentää jauhojen määrää.

Ainekset

• 220 g vehnäjauhoja ja 210 g sämpyläjauhoja
• 1-1½ tl suolaa
• ½ tl kuivahiivaa
• 1 ml sokeria
• 3½ dl vettä

Valmistaminen

1. Sekoita kulhossa kaikki kuivat aineet
2. Lämmitä vesi (kuivahiiva tarvitsee toimiakseen 42 astetta) ja sekoita nopeasti jauhojen sekaan
3. Peitä kulho ja jätä huoneenlämpöön tekeytymään 12–24 tunniksi
4. Jauhota pöytä ja kumoa taikina siihen
5. Muotoile taikinasta nopeasti pyöreä leipä, mutta älä vaivaa sitä
6. Anna kohota vielä puoli tuntia liinalla peitettynä
7. Laita valurautapata ja kansi kylmään uuniin
8. Laita uuni päälle 225 asteeseen
9. Kun uuni on lämmennyt, nosta taikina kuumaan pataan. Laita kansi päälle ja uuniin puoleksi tunniksi.
10. Ota kansi pois ja pidä uunissa vielä 15 minuuttia, että leipä saa kauniin ruskean värin.
11. Älä peitä leivinliinalla. ja säilytä ainakin aluksi paperipussissa, niin kuoren rapeus säilyy.

Iloa leipomiseen! Seuraavina päivinä leipäsiivuja kannattaa lämmittää hetki mikrossa ennen tarjoilua.

Kuva Pixabay congerdesign

Korvasienipiirakka

Ihana ensimmäisen todella aurinkoisen toukokuisen päivän metsäretki muuttui liitelevän kotkan ja pörräävien mehiläisten ihailemisesta tiukaksi maahan tuijottamiseksi. Kummasti krempat kintut jaksoivat kipittää pitkin metsätietä ja muutamaa polkua, kun löytämisen ilo oli menemisen motivaattorina. Tämä oli meille vasta toinen korvasienijäljitys – ensimmäinen tehtiin viime keväänä oikeastaan vähän liian myöhään, mutta silloinkin saatiin ainekset piirakkaan. Ollaan nyt aikas innostuneita ja tänä keväänä ehditään varmaan löytää korvasieniä vielä sen seuraavankin kerran. =)

Muistutan heti alkuun, että korvasieni on erittäin myrkyllinen sieni ja se tulee käsitellä huolellisesti ennen kuin siitä voi laittaa ruokaa turvallisesti. Ohjeita löytyy netistä, mm. Ruokaviraston sivulta: https://www.ruokavirasto.fi/henkiloasiakkaat/tietoa-elintarvikkeista/elintarvikeryhmat/ruokasienet/suositeltavat-ruokasienet/korvasieni/korvasienten-kasittely-ja-varoitusmerkinnat/

Ainekset:

Taikinapohja ja kansi

• 150 g voita (alkuperäisessä ohjeessa 200 g)
• 3 dl vehnäjauhoja
• 1 ml suolaa
• 3 dl mustaleimajuustoraastetta (130 g kaupan valmisraastetta)
• ½ dl kylmää vettä

Lihatäyte

• 400 g naudan jauhelihaa (tai lammasta, hirveä), vähärasvaista (voi käyttää osan täytteen pekonista jo paistamiseen, jos liha on vähärasvaista)
• 1  jättisipuli, voi olla jopa 200 g
• 2  isoa valkosipulinkynttä
• ½ tl harissa-jauhetta
• 3-4  katajanmarjaa, murskattuna
• ½ tl mustapippuria
• 1 tl suolaa (kokeile ½ tl)

Sienitäyte

• 140 g pekonia, pieneksi silputtuna
• kahdesti ryöpättyjä, tiiviiksi puristettuja korvasieniä, hienoksi silputtuna ja löysästi mitattuna 3 dl, tiukasti paineltuna 2½ dl. Voi myös käyttää lisäksi/kokonaan muutakin sientä (esim. kuivattuja suppiksia tai kanttarelleja, jotka liotetaan ennen käyttöä)
• 2 rkl vehnäjauhoja
• 2 dl kermaa
• ½ tl suolaa
• 1 rkl rakuunaa
• 1 dl mustaleimajuustoraastetta

Piirakkakannen voiteluun

• 1  kananmuna

Valmistaminen

• Sekoita kulhossa jauhot, suola ja juustoraaste. Nypi joukkoon voi. Lisää lopuksi jääkylmä vesi muruseokseen. Anna taikinan levähtää jääkaapissa täytteen valmistamisen ajan.
• Hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Ruskista jauheliha, lisää sipulit ja mausteet.

• Laita uuni päälle.
• Paista pekonia, lisää sienet ja paista sieniä hieman. Kun neste on haihtunut vähäiseksi, lisää jauhot ja lopuksi kerma. Keitä kastiketta hiljalleen, kunnes se sakenee. Lisää mausteet.
• Ota yli puolet taikinasta ja painele se piirakkavuokaan reunaa matalammalle, ettei kupli reunojen yli.

• Sekoita sienet ja lihat. Lisää jauhelihaseos taikinan päälle.

• Kauli taikinan loppu kanneksi piirakan päälle.
• Voitele piirakan kansi kananmunalla, voit käyttää koko munan.
• Kypsennä piirasta 225-asteisen uunin alaosassa noin 30 minuuttia. Pienennä lämpöä vähitellen, kun alkaa kuplia.

Anna piirakan vetäytyä pieni hetki, kun se on otettu uunista.

Tämä piirakka kaipaa seurakseen salaattia tai jotain muuta raikasta.

Alkuperäinen ohje on löytynyt joltain netti-sivustolta, joten kiitos vaan sille, joka alkujaan reseptin jakoi! =)

Raparperia persialaisittain

Nyt on se aika, kun saadaan raparperipiirakkaa, raparperikiisseliä, raparperisimaa, raparperihilloa… Kyllä me suomalaiset osaamme syödä raparperimme ja muistamme jopa lisätä maitotuotetta ruokavalioomme raparperiaikana, koska ”raparperi syö kalkkia”. Ensireaktiomme ”raparperijauhelihakastikkeeseen” saattaa olla epäluulo ja kieltämättä makuun pitää hieman totutella. Sama se on toisinkin päin – suolaisena ruokana syötävä raparperi näyttää muualta tulleen silmissä epäilyttävältä makeassa piirakassa.

Raparperi on myös sanana mielenkiintoinen. Monella kielellä se kuulostaa lähes samalta; rhubarb (englanti), rabarbra (norja), ruibarbo (espanja ja portugali), rabarbar (puola) jne. Suomessa on raparperiä kasvatettu yli sata vuotta ja se on useimmiten annettu lahjaksi tai viety kottina mukana muutettaessa uuteen paikkaan entisiltä asuinsijoilta. Suomen Luonnonvarakeskus kartoitti suomalaiset raparperit vuosina 2015-17 ja selvisi, että vanhoista lajikkeista yli puolet on samaa, hyväksi todettua Queen Victoriaa. Jos sinun pihallasi kasvaa raparperi, joka on sisältä punainen tai valkoinen – onneksi olkoon! – raparperisi on harvinaisempaa (ja makeampaa) kantaa. Voisin mieluusti tulla hakemaan kotin sellaisesta -raparperi-intoilija kun olen. Täytyy tänä kesänä laittaa tänne resepteihin vielä meidän toinen innostuksen aiheemme; raparperiketsuppi. =)

Mutta nyt siis – kokkaillaanpa eksoottista persialaista ruokaa:

Persialainen raparperi-liha-pata

Ainekset

• öljyä paistamiseen
• 400 g lammasta, hirveä tai nautaa, voi tehdä jauhelihasta
• voi kokeilla lisätä myös pekonia, jos on vähärasvainen liha

• 1 iso sipuli
• 5 pienehköä valkosipulin kynttä
• ½ tl suolaa (jätä pois, jos liha on suolattua)
• lipstikkaa
• 3½ dl vettä
• 1 lihaliemikuutio
• 1 ml muskottia
• 1/2 tl juustokuminaa

• reilu ½ dl tuoretta minttua (silputtuna mitattu)
• 350 g eli noin 6 dl raparperia pieneksi kuutioituna
• 2½ rkl sokeria
• 1 tl mustapippuria
• reilusti tuoretta persiljaa

Valmistaminen

1. Ruskista liha kunnolla
2. Lisää vähitellen sipulit, mausteet ja vesi
3. Laita kansi päälle ja anna hautua hyvin, käytetyn lihan mukaan ½–2 h (riista vaatii pidemmän kypsytyksen ja lammaskin vaan paranee hautuessaan)
4. Lisää pataan minttu, raparperi, sokeri ja mustapippuri ja anna hautua vielä noin 10–15 minuuttia – ei kuitenkaan kovin pitkään, koska raparperi hajoaa muuten
5. Lisää tarvittaessa vettä
6. Persilja silputaan ja lisätään aivan lopuksi
7. Tarjoile persialainen raparperipata riisin kanssa. Tietenkin voit kokeilla myös couscousia ja suomalaisittain perunaakin. =) Tämä on niitä ruokalajeja, jotka ovat melkein parempia seuraavana päivänä, koska raparperin maku on tasaantunut – eli voi hyvin tehdä kerralla isomman annoksen ja syödä useampana päivänä.

Iloa kokeiluun!

Tulista sen olla pitää!

Siis miehelleni kyllä – mutta ei minulle, kiitos! Tykkään silti olla mukana kasvattamassa chilejä ja jalapenoja, ja usutan ruokavieraitamme kokeilemaan eri chilikastikkeita. Vain vahingossa kerran oikein purra rouskautin ruoassa ollutta chilinpalaa – ja nyt pyrin visusti välttämään, ettei niin käy toiste.

Chiliherkuttelijoille erilaiset lajikkeet ja niistä tehdyt kastikkeet ja ruokalajit ovat intohimo. Minäkin erotan jo toisistaan tietenkin tutumman jalapenon, mutta myös meillä kotona kasvatettavan Bolivian sateenkaarichilin ja Skottilaisen myssychilin (joojoo – on se bonnet suomeksi myssy vaikka onkin myös konepelti) – ja sitten meillä on punaisen suipon peruschilin lisäksi myös Hollannista Groningenin vihannestorilta suippo keltainen chili, jota miehenikään ei tunnista… (kuvassa ylhäällä vasemmalla).

Tuntuu, että vuosi vuodelta sato vain kasvaa…

Mutta nyt itse asiaan. Kastikkeita testaillut isäntä on valinnut kolme sellaista, joita meillä tehdään vuosittain. Kissa ja vaimo pakenevat silloin keittiön katkua suljetun oven taakse ja isäntä itsekin käy välillä haukkaamassa happea. =) Tässä näitä nyt sitten kokeiltavaksi – omalla vastuulla. =)

CHILIKASTIKE (SRIRACHA)

Ainekset

1. Vaihe:

–     65 g tulisia chilejä; kantojen poistamisen jälkeen punnittuna

–     200 g tuoretta paprikaa – puhdistamisen jälkeen punnittuna; chilin värin mukaan. Jos tekee sekoituksen sekä keltaisista että punaista chileistä, sitten keltaista tai oranssia paprikaa. Jos tekee miedommasta chilistä, voi vähentää paprikan osuutta suhteessa chiliin.

–     1 iso talvivalkosipulinkynsi

–     1 rkl sokeria

–     1 tl suolaa

2. Vaihe

–     80 ml omenaviinietikkaa (voi kokeilla muutakin)

Valmistaminen

1.   LAITA KUMIKÄSINEET!

2.   Pese chili ja paprikat.

3.   Poista chileistä kannat ja paprikoista myös siemenet.

4.   Soseuta 1. vaiheen ainekset esim. pirtelökoneessa.

5.   Säilö tiiviiseen purkkiin viikoksi. Sekoita päivittäin.

6.   Viikon jälkeen laita kattilaan etikan kanssa. Hauduta viisi minuuttia.

7.   Soseuta halutessasi.

8.   Voi siivilöidä halutessaan, mutta ei välttämätöntä.

9.   Pullota. Ei saa olla kovin pieni pullonsuu, koska on aika tankeaa. Pitää olla muovikorkki, koska metallikorkki ruostuu/pinnoite irtoaa.

HARISSA (MAROKKOLAINEN)

Ainekset:

–     500 g punaista paprikaa (voi olla keltaisista paprikoista ja chileistä).

–     100 g chilejä (määrä vaihtelee lajikkeiden ja tulisuuden mukaan).

–     3 keskikokoista talvivalkosipulin kynttä

–     ½ dl oliiviöljyä

–     1½ tl suolaa

–     1 tl korianteria

–     1 tl juustokuminaa

Valmistaminen:

1. Pese paprikat ja chilit.

2. Poista chileistä kannat. Punnitse.

3. Laita uuni 125 asteeseen.

4. Puolita paprikat ja poista kannat ja siemenet. Punnitse.

5. Asettele chilit ja paprikat uunipannulle.

6. Lämmitä 125 asteisessa uunissa tunti. Käännä puolivälissä.

7. Kuori valkosipuli.

8. Jauha mausteet.

9. Silppua paprikat ja chilit (samanaikaisesti) monitoimikoneella erittäin hyvin soseeksi.

10. Lisää oliiviöljy pannulle tai kattilaan.

11. Lisää mausteet.

12. Lisää valkosipuli murskattuna.

13. Lisää sekä chilit ja paprikat. Hauduta noin 45 minuuttia ilman kantta eli niin, että vesi haihtuu pois.

14. Lisää suola loppuvaiheessa.

15. Desinfioi purkit ja kannet laittamalla ne kiehuvaan veteen.

16. Purkita heti pieniin purkkeihin (homehtuu helposti) ja lisää päälle pieni kerros oliiviöljyä säilyvyyden parantamiseksi.

GREEN CHILI PICKLE (HARI MIRCH KA ACHAR)

Ainekset

1.  Vaihe

–     170 g vihreää chiliä

–     80 g vihreää paprikaa

–     1 dl sitruunamehua (eli noin kaksi sitruunaa)

2. Vaihe

–     2 rkl mustia sinapinsiemeniä

–     2 rkl fenkolin siemeniä

–     1 tl sarviapila (fenugreek)

–     1 rkl korianteria

–     2 isoa talvivalkosipulin kynttä

–     1 tl kurkuma

3. Vaihe

–     ½ tl mustapippuria

–     1 dl oliiviöljyä

4. Vaihe

–     2 rkl etikkaa

–     1 rkl suolaa

Valmistaminen

1. Desinfioi pieniä purkkeja.

2. Pese ja kuivaa chilit ja paprika.

3. Poista chileistä kannat.

4. Poista paprikoista siemenet.

5. Kuori valkosipuli.

6. Kuumenna pannulla pari minuuttia ilman öljyä sinapinsiemenet, sarviapila ja fenkolit yms.

7. Jauha kaikki mausteet (mustapippuri erikseen).

8. Silppua chilit ja paprikat monitoimikoneella.

9. Murskaa joukkoon valkosipulit.

10. Purista sitruunamehu sekaan.

11. Kuumenna öljyä ja lisää mustapippuri, siirrä syrjään.

12. Sekoita kaikki ainesosat ja purkita 

Tulisia herkkuhetkiä kokeilijoille!

Joulupipareita

Piparintuoksuista joulua tietenkin, ja kuinkas muuten kuin mummin reseptillä. Eikä mikään elämän myöhempi pipari voi milloinkaan voittaa lapsuuden reseptillä tehtyjen piparien ihanaa makua, tuntua ja tuoksua. Sillä nämä piparit maustuvat aina myös rakkailla lapsuuden muistoilla. Näen vieläkin silmissäni leipomistouhussa olevan isäni kaivamassa kaikkein isoimmalla lusikallamme seuraavaa kaulittavaa piparitaikinan kokkaretta isosta kattilasta, joka laitettiin heti taas takaisin kylmiöön odottamaan. Vanha puinen kaulin pyöri isän taitavissa käsissä ja läkkipeltisillä vanhoilla piparimuoteilla otettiin kaulitusta levystä tarkasti sommitellen pipareita ja siirrettiin ne suoraan mustille pelleille tai odottamaan jauhotetuille apupöydille. Pienet kaksosveljeni olivat tietenkin myös pöydän ääressä innoissaan leipureina oman taikinapalansa ja piparimuottinsa kanssa. Heillä oli hassut kaulaliinat sidottuina päähän ”kokkihatuiksi”. Äiti oli jo edellisenä päivänä kiehauttanut kuuman, tuoksuvan maustesekoituksen, jota olimme saaneet nuuhkia kauempaa ja isä sitten sekoittanut jauhot taikinaan, joka oli laitettu jähmettymään yön yli kylmiöön. Piparishow oli aina tarkkaa puuhaa, ettei yksikään pellillinen vaan päässyt kärähtämään mustaksi. Ja pipareita tehtiin meillä PALJON! Kaikkein isoin vihertävä Karhulan lasinen keittiötölkki oli täpötäynnä pipareita; oli ukkoa, akkaa ja possua, sydäntä ja ihan tavallisen piparikukkasen mallista tietenkin. Ja kylmiössä lisää jemmassa.

Äitini taikinaresepti on peräisin Porin suomalaisen yhteislyseon oppikoulun kotitaloustunneilta vuodelta 1957. Resepti on tietenkin alkujaan vanhempaa perua, mutta talousopettaja Sakki ei ollut tullut kertoneeksi oppilailleen sen enempä alkuperästä. Kun juttelimme äidin kouluajoista, hänelle tuli mieleen, miten vispipuuron kanssa oli taloustunnilla käynyt. Puuro vispattiin käsin ja oppilaat olivat menneet ulos lumihankeen vispaamaan puuroa. Sitä oli vispattu niin innolla, että lähipuukin oli lopulta puurossa ja oppitunnin jälkeen oppilailla olikin sitten vuorossa puun pesu.

Tässä nyt sitten teille tämä resepti kokeiltavaksi:

Mummin joulupiparit

Ainekset:

300 g voita tai margariinia

3 dl sokeria

3 dl siirappia

3 tl kanelia

2 tl neilikkaa

2 tl inkivääriä

3 kananmunaa

1,5 l vehnäjauhoja

2 tl soodaa 0,5 tl suolaa

Valmistaminen:

Kiehautetaan voi, sokeri, siirappi ja mausteet.

Jäähtyneeseen keitokseen lisätään kananmunat. Ei vaahdoteta.

Lisätään jauhot, joihin on lisätty sooda ja suola, sekoittamalla ne joukkoon. Taikinaa ei vaivata.

Annetaan taikinan levätä yön yli kylmässä.

Kaulitaan noin 3 mm levyksi, josta otetaan muotilla pipareita leivinpaperilla suojatulle uunipellille.

Paistetaan piparit kypsiksi 5-8 minuuttia 200-asteisessa uunissa.

Iloa leipomiseen!

SALAATINKASTIKE

Ainekset (noin 0,75 l)

1. vaihe

• 1 kananmuna
• 4 (tavallista) valkosipulinkynttä (erittäin hienoksi murskattuna)
• ½ dl sokeria
• 1 rkl (dijon)sinappia
• 3 rkl eli noin ½ dl HP-kastiketta
• 4 rkl viinietikkaa (tai 2 rkl väkiviinietikkaa)
• 1 tl musta- tai valkopippuria
• 4 rkl eli 1 prk tomaattipyreetä eli 70 g
• Sopii myös:
  • 1½ tl kuivattua rosmariinia
  • kuivattuja yrttejä, esim. 1 rkl oreganoa

2. vaihe

• 1 rkl tavallista japanilaista/kiinalaista soijakastiketta
• ½ litraa (oliivi)öljyä

3. vaihe

• reilu 1 dl kiehuvaa vettä

Valmistaminen

1. Kananmuna on hyvä olla huoneenlämpöinen, samoin muutkin ainesosat, joten ota ne ajoissa esille.
2. Desinfioi pullot/purkit esim. kiehuvalla vedellä.
3. Vatkaa ensimmäisen vaiheen ainekset voimakkaasti sekaisin.
4. Sekoita joukkoon hitaasti valuttaen soija ja öljy samalla vatkaten. Varmistu, että öljy sekoittuu.
5. Sekoita nopeasti joukkoon kiehuva vesi samalla vatkaten.
6. Säilö purkkeihin tai pulloihin. Sekoita hyvin ennen pullotusta.
7. Jos teet kastikkeen oliiviöljystä, ota pullo ennen tarjoilua huoneenlämpöön, muuten öljy on jähmeää, eikä sekoitu ravistettaessa, eikä myöskään tule pullosta ulos.

Kastike säilyy kylmässä useamman kuukauden, jos ei sitä ennen päädy parempiin suihin.

Omatekoinen mysli

Mmmmm, miten hyvää onkaan uunikuuma omatekoinen mysli! Illalla koko koti tuoksui ja iltapalaksi jogurtin kanssa maistui tämä lämmin herrrrrkku.Kuten myös aamupalaksi. Jäähtyneeseen mysliin oli aamusti vielä lisätty hippusia tummaa suklaata ja luomurusinoita. Oman myslin paras puoli on se, että siihen saa käyttää juuri oman-maun-mukaisia juttuja. On ollut kuivattua karpaloa, banskua, papaijaa ja eri pähkinälajeja sekä myös itse poimittuja ja kuivattuja mustikoita. Jossain vaiheessa keksittiin tuo tumma suklaa – mutta ihan pikkuisen vaan…

Tätä ihanuutta eri versioina on pakattu lahjoiksi ja jopa ulkomaan tuliaisiksi. Voit siis itsekin tehdä tehdä myslin varmasti tervetulleeksi lahjaksi ja laittaa sen kauniiseen purkkiin. Kaunis kankaanpala tai lahjapaperi korkin ympärille, lahjanauhaan vielä jotain nättiä koristeeksi ja kauniisti tekstattu etikettitarra. Voilà! Muista sitten laittaa ainakin ainesosaluettelo mukaan allergioiden varalta, ellet halua laittaa koko reseptiä kauniisti kirjoitettuna lahjan mukaan. Tekemisen iloa ja herkkuhetkiä!

MYSLI 

Ainekset (kaksi syvää uunipannullista)

• 2 l viljaa:
  • noin 10 dl ruishiutaleita
  • noin 10 dl kaurahiutaleita
• 600 g erilaisia pähkinöitä (saksanpähkinä, hasselpähkinä, cashew, manteli) tai vaihtoehtoisesti voi käyttää lähes mitä tahansa pähkinöitä ja siemeniä oman maun mukaan, esim.:
  • 250 g manteleita (jos on ylimääräisiä seesaminsiemeniä, voi korvata manteleista niillä 50 g)
  • 150 g maapähkinöitä
  • 100 g kurpitsansiementä
  • 100 g auringonkukansiemeniä
  • voi laittaa lisäksi 1 dl chian siemeniä
• 2 dl oliiviöljyä
• 1 dl hunajaa
• 1 tl kanelia (tai 2 tl, jos kanelissa on matalampi kumariini)
• ½ tl suolaa (voi kokeilla myös 1 tl)
• Uunissa paahtamisen jälkeen, kun mysli on jäähtynyt, voi lisätä:
  • kuivattuja marjoja ja hedelmiä, kuten mustikoita, karpaloita, rusinoita ja banaanilastuja
  • tummaa suklaata pieninä palasina

Valmistaminen

1. Laita uuni päälle 175 asteeseen.
2. Paloittele leikkuulaudalla tukevan veitsen kanssa pähkinät ja sekoita 10 litran kattilaan tai muuhun isoon astiaan hiutaleiden kanssa.
3. Lämmitä oliiviöljyä ja hunajaa pienessä kattilassa sen verran, että hunaja notkistuu. Ota pois levyltä ja lisää öljyyn kaneli ja suola. Kaada seos hitaasti myslin sekaan isoon kattilaan samalla sekoittaen.
4. Leivitä puolet seoksesta eli noin 1,8 litraa leivinpaperin päälle syvälle uunipannulle.
5. Paahda uunissa 20 minuuttia. Sekoita välillä 2–3 kertaa. Toista toisen pannullisen kanssa.
6. Anna jäähtyä ja lisää mahdolliset kuivatut marjat, hedelmät, pilkottu suklaa yms.

Säilytä ilmatiiviissä astiassa.

Konjakkipiparit

Arvaa mitä! Tänä jouluna leivon ihan sinulle! Muuten ei tulisikaan leivottua, kun vietetään ihan kahden kesken joulua mieheni kanssa ja tällaisen pulleron on parempi huolehtia, että herkut päätyvät mieluummin parempiin suihin. =) Löysin nimittäin kauan kadoksissa olleen reseptin, jota on tehnyt mieli tehdä eri juhlien yhteydessä. Kun jaan sen tänne, eipähän sitten itsekään tarvitse joka piironginlaatikosta etsiä seuraavan kerran, kun tahtoo näitä leipoa. Avaa koneen tahi kännykän, klikkaa vaan tämän oman blogin auki, laittaa hakuun sanan ”resepti” ja poimii oikean jutun. Se on muutenkin kaikkein nopein tapa löytää sivultani joku resepti. Ei tarvitse rullailla ja tuskailla. Tosin tämä resepti oli kyllä niin helppo, että se minun olisi pitänyt muistaakin. Hetken aikaa ihmettelin, mitenkäs taikinaan ei tule soodaa, ei leivinjauhetta. Tarkistin tutulta martalta, onko tässä nyt joku virhe. Hän kertoi, että konjakki toimii kohotusaineena, mutta leivinjauheen voi kyllä halutessaan lisätä taikinaan (1 tl per 2 dl jauhoja). Jos siis piparit tekee jollain muulla maulla, vaikkapa vanilja- tai kanelipipareiksi, silloin on syytä muistaa lisätä leivinjauhe. Pipareista tulee myös suussasulavampia jos korvaa pari desia jauhoja perunajauhoilla.

KONJAKKIPIPARIT

Ainekset:

250 g voita tai margariinia

1, 5 dl sokeria

1 muna

2 rkl konjakkia (jos jätät tämän pois ja maustat vaikka vaniljalla, lisää taikinaan leivinjauhe)

6 dl (350 g) vehnäjauhoja

Valmistaminen:

1. Sekoitetaan pehmeä voi ja sokeri.
2. Lisätään kananmuna vaahdottamatta.
3. Lisätään konjakki.
4. Lisätään jauhot vaivaamatta.
5. Laitetaan muutamaksi tunniksi jääkaappiin jähmettymään.
6. Kaulitaan jähmeä taikina levyksi, josta otetaan muotilla pipareita pellille.
7. Pipareita sipaistaan keltuaisella, jonka päälle ripotellaan raesokeria.
8. Paistetaan 200-asteisessa uunissa noin 8 minuuttia.
9. Annetaan jäähtyä ja laitetaan tiiviiseen astiaan.

Rocky road – suklainen herkku

Vuoden 2020 joulukalenterissa tuli jaettua tämä tyttäreni amerikkalaisten ystävien resepti. Siihen kun on helppo upottaa kaikki ne joulukarkit ja piparit, joita ei millään jaksa enää syödä.

ANNIINAN ROCKY ROAD  (huom! suomalaiselle isolle uunipellille menee melkein tupla-annos)

200 g marie-keksejä (miltä maistuisi kaurakeksi?tai joulupipari?)

135 g voita

200 g suklaata (vähintään) – tummaa ja maitosuklaata (+suklaakarkkeja) (koristeluun valkosuklaata, jota voi valutella päälle)

2-3 rkl vaaleaa siirappia

100 g minivaahtokarkkeja

100 g (rusinoita)/papaijanpaloja (pieniä!)

(100 g popcornia tai pähkinärouhetta)

1. Rouhi keksit sopiviksi muruiksi.

2. Sulata voi, suklaa ja siirappi

3. Sekoita kaikki ainekset yhteen.

4. Laita uunipellille leivinpaperi, levitä massa tasaisesti ja laita päälle toinen leivinpaperi, että saat paineltua massan tiiviiksi.

5. Peitä sulalla suklaalla, niin että keksinmurut peittyvät ja koristele valkosuklaaraidoilla.

6. Leikkaa palasiksi.

Raparperiketsuppi

Tiesitkös edes, että sellaista on olemassa? Monenlaisia muitakin makuja löytyy ja alun perin ketsuppi on tehty ihan jostain muusta kuin tomaatista. Tomaatista sitä alettiin tehdä vuonna 1812. Voit kurkata ketsuppiasiaa vaikkapa tästä linkistä:

https://www.mtvuutiset.fi/makuja/artikkeli/ketsuppia-ei-ole-aina-tehty-tomaateista-ja-6-muuta-erikoista-ketsuppifaktaa/6189714

Meillä kuluu ketsuppia oikeastaan aika vähän, kun koko vuosi selviydytään yhdellä chilimausteisella satsilla ja toisella, jossa ei ole chiliä (yhteensä noin kuusi litraa). Ensin mainittu tujumpi versio on tietenkin miehelleni (joka meillä ketsupin valmistaa) sekä ruokavieraille – ja se miedompi raparperiketsuppi sitten minulle. Muuta eroa ketupeilla ei sitten olekaan – chilillä tai ilman. =)

Oman pihan perinneraparperit ovat tietenkin aineksina – ja jos vaan mahdollista myös omat tomaatit kasvihuoneesta. Ehkä sipulit ja valkosipulit myös omalta kasvimaalta, se riippuu ihvalmistamisen ajankohdasta eli tehdäänkö satsi ensimmäisistä raparpereista vai vasta myöhemmin kesällä kun muut aineosat ovat kypsyneet.

Ainekset  (joista saadaan vajaa 3 litraa ketsuppia)

1. Vaihe

• 1 kg raparperia
• 1,2 kg tomaattimurskaa (purkistakin käy)

2. Vaihe

• 500 g sipulia (puolet vähemmänkin riittää – kuinka sipulisena sen sitten kukin haluaa)
• 4 pientä valkosipulin kynttä (ei välttämätön)

3. vaihe

• 1 dl väkiviinietikkaa tai 2 dl (puna)viinietikkaa. Väkiviinietikka on ehkä parempi, ettei ketsupista tule liian juoksevaa.
• 5 dl sokeria.  Voi kokeilla pienen osa hillosokeria, jos haluaa vähän kiinteämpää, silloin ei tarvitse Atamonia.

Mausteet:

• Chiliketsuppiin noin 20 g esim. tuoretta bolivian rainbow chiliä tai 15 kpl kuivattuja. (Riippuu chililaadun väkevyydestä)
• reilu 1 rkl + ½ tl suolaa. (Voi olla enemmänkin säilyvyyden ja maun vuoksi.)
• ½ tl sinappijauhetta
• ½ tl jauhettua kanelia (1 tl, jos vähäkumariinista)
• ½ tl muskottia
• ½ tl jauhettua neilikkaa (ei yhtään enempää)
• ½ tl jauhettua mustapippuria
• 1 tl lipstikan siemeniä tai 2 tuoretta lehteä (ei välttämätön)
• ½ tl sellerin siemeniä (ei välttämätön)
• ½ tl jauhettua inkivääriä tai tuoretta 1 rkl raastettuna

Lisäksi:

• Halutessaan voi laittaa vähän (½ tl) Atamon-jauhetta, vaikka säilyy ilmankin.

Valmistaminen

1. Pese ja pilko tomaatit ja raparperit pieneksi
2. Keitä raparpereja noin 20 minuuttia tomaattimurskassa 10 L:n teräskattilassa.
3. Raparperin hautuessa pehmeäksi on aikaa kuoria ja silputa sipulit sekä tuore lipstikka ja chilit, jos teet chiliketsupin
4. Kattilaan lisätään vähitellen kaikki ainekset ja haudutetaan ilman kantta noin 1½ tuntia. Sekoita usein ja varo räiskymistä.
5. Desinfioi purkit/pullot loppuvaiheessa juuri ennen täyttämistä kiehuvassa vedessä. (huom. chiliketsuppia ei voi laittaa pulloihin, joissa on metallikorkki, koska ruostuvat)
6. Soseuta lopuksi sauvasekoittimella (ja lisää atamon)
7. Purkita tai pullota (jos juoksevampi versio). Laita etiketit jäähtyneisiin purkkeihin.

Iloa raparperiketsupin kokkailuun ja ruokailuhetkiin!

PS: Kannattaa merkitä huolella, missä purkeissa on chiliä ja missä ei, ettei vahingossa tule väärää ketsuppia lautaselle. Jotkut ovat nimittäin chilille allergisia.