Neljästoista

Tämä on nyt aika erilainen luukku, eikä välttämättä kaikille ajankohtainen tai edes omanlainen. Mutta tähän voi palata, jos tulee sellainen hetki. Sanoja surusta. Rukous. Kävin tänään äidin luona ja kirjoitimme joulukortit. Juttelimme isästäni, joka ei enää tänä jouluna ole kanssamme. Mietimme muutenkin tämän vuoden joulunviettoa - saammeko edes viettää sitä yhdessä vai olemmeko kaikki karanteenissa... Continue Reading →

Kolmastoista

Itsensä kehittäminen ja sen tekeminen luovalla tavalla voidaan helposti yhdistää niinkin arkiseen asiaan kuin kalenterin käytön yhteyteen. Siitä voi jopa tulla aikakauden hitti-harrastus - niin kuin on käynytkin. Bujoilu, plannerit, journalit ovat uusia termejä, jotka harrastaja tunnistaa. Materiaali- ja ideamäärä on loputon. Kun jo hetken aikaa kuviteltiin, että kohta kaikki ovat siirtyneet paperikalentereista sähköisiin, niin... Continue Reading →

Kahdestoista

Joululahjat Jouluna on mukava sekä antaa että saadalahjaksi jotain itse tehtyä ja käyttökelpoista. Mielellään se saisi myös olla jotain pois kuluvaa, ettei kotiin turhaan kerry kaikenlaista tarpeetonta tällaisena konmarituksen aikana. Siksipä ruokalahjat ovat aivan paikallaan. Menneinä vuosina olen itse leiponut piimä- ja perunalimppuja, pipareita kauniisti kruusattuna, vaihto-oppilasvuoteni peruja olevalla reseptillä suklaakeksejä (chocolate chip cookies), tyttären kanssa... Continue Reading →

Yhdestoista

Kiitollisuus vastaan tyytymättömyys. Kumpi sinussa voittaa? Onko sinulle tuttu tarina intiaanipäälliköstä, joka kertoi pojalleen, miten mieli on kuin kaksi taistelevaa sutta. Hän kysyi pojalta, kumpi susi voittaa ja kertoi pojalleen myös vastauksen; se susi voittaa, kumpaa sinä itse ruokit. Ruokitaan itsessämme kiitollisuutta. Keskitytään siihen, mikä hyvää on. Ollaan kiitollisia joka tilanteessa. Ajatellaan ihmisistä hyvää. Tarkkaillaan... Continue Reading →

Kymmenes

Millaisen joulukoristeen voi tehdä, jos kotona on vain liimaa? Itse asiassa todella kauniin. Asiaa auttaa, jos löytyy muutama pyykkipoika, eikä kaikkia talous- tai vessapaperin hylsyjä ole ehditty heittää pois. Tosi askartelija ei siitäkään hätkähdä, vaan taitavasti hän nykäisee hylsyn täyden rullan sisältä. No, tunnustettakoon, että kokeilin sitä ja se ei enää onnistu niin hyvin kuin... Continue Reading →

Yhdeksäs

Joulukorttien aikaan minuun on monena vuonna iskenyt askarteluhulluus. Ja joka vuosi on pitänyt keksiä joku uusi juttu. Eräänä vuonna kortteja tuli tehtyä muutama sata, kun erehdyin lupaamaan silloiselle pomolleni, että voin tehdä joulukortit. Saksien varressa heiluivat silloin myös molemmat ala-aste-ikäiset lapsenikin, kun ei siitä meinannut muuten tulla valmista. Taisin saada jännetupintulehduksenkin käteeni. Tässä ohjeet tuon... Continue Reading →

Kahdeksas

Suomalainen koulu on ollut maailman huippua. Kuten myös suomalaisten luku- ja kirjoitustaito. Ja eri aikakausien kauniit käsialat, joita saamme joskus vanhoissa paperinrapisevissa kirjeissä ihailla. Jopa lukkarinkoulua tahi kiertokoulua tai vain muutaman luokan kansakoulua käyneet suomalaiset osasivat kirjoittaa ja monet niin kauniisti. Sydäntä riipaisee ajatus siitä, että käsialakirjoitus eli entinen kaunokirjoitus ollaan kokonaan poistamassa kouluopetuksesta. Eivät... Continue Reading →

Seitsemäs

Joskus ei päivä mene niin kuin sen suunnitteli ja pian se onkin ehtinyt jo iltaan asti... Kun olin ensimmäisellä luokalla, esitimme luokan kanssa lyhyita kansansatuja, ja eräässä niistä minä olin kissa - ja joku toinen oppilas hiiri-raukka. Satu kertoi syyn siihen, miksi kissat jahtaavat hiiriä. Sillä minun esittämäni kissa oli tuonut laadukkaan, kauniin kankaan hiiri-räätälille... Continue Reading →

Kuudes luukku

Joulukuun kuudes päivä vietämme Suomen itsenäisyyspäivää ja muistelemme maamme vaiheita. Maamme historia on kuitenkin paljon itsenäisyyttämme vanhempi ja on hyvä muistaa, miten suuri siunaus itsenäisyys on. Suurvallat ovat menneisyydessä käyttäneet maatamme taistelutantereena, on eletty sorron ja köyhyyden aikoja, on kärsitty nälänhätää. Ja suomalaisia, erityisesti lapsia, on viety orjiksi vieraille maille. Itse asiassa väkilukuun suhteutettuna jopa... Continue Reading →

Viides luukku

Piparintuoksuista joulua tietenkin, ja kuinkas muuten kuin mummin reseptillä. Eikä mikään elämän myöhempi pipari voi milloinkaan voittaa lapsuuden reseptillä tehtyjen piparien ihanaa makua, tuntua ja tuoksua. Sillä nämä piparit maustuvat aina myös rakkailla lapsuuden muistoilla. Näen vieläkin silmissäni leipomistouhussa olevan isäni kaivamassa kaikkein isoimmalla lusikallamme seuraavaa kaulittavaa piparitaikinan kokkaretta isosta kattilasta, joka laitettiin heti taas... Continue Reading →

WordPress.com.

Ylös ↑