Kahdeskymmenes

Värien rikas maailma avautuu eteemme joka päivä kirkkaankeltaisesta sametinmustaan. Vaikka itse asiassa musta ja valkoinen eivät ole värejä ollenkaan. Väreihin liittyy mielikuvia, tunteita ja myös aistikokemuksia. Jotkut väreistä ovat meille mieluisia, toisia taas emme voi sietää. Joihinkin pukeudumme, joillain sisustamme kotimme. Saatamme jopa määritellä ihmisiä heidän värimaailmansa perusteella.

Tänään kokeillaan värirentoutusta lyhyenä äänitteenä. Fyysisen rentouden hakeminen äänitteen aluksi ja sitten värimaailmaa. Ajattelin tämän toimivan rentouttavan ja vaikkapa ennen nukkumaanmenoa kuunneltavaksi. Olisi kiva kuulla sinulta, miten omalla kohdallasi sen koit, toimiko ajatukseni?

Tässä syksyllä kirjoittamani runo aloitukseksi:

Värit koskettavat minua
ja tunnen eläväni.
Hengitän punaista tulta
ja se polttaa sisintäni.
Siniseen katoan hiljaa,
tuuli puhaltaa lävitseni.
Keltainen pirskuu kasvoilleni
ja naurua kuplii kulmillani.
Vihreän moninaisuus kietoo minut,
se valuu samettina,
säkkikankaana raapii,
silkkinä liehuu…
Olisiko tunteita olemassakaan
ilman värejä?