Seitsemäs

Joskus ei päivä mene niin kuin sen suunnitteli ja pian se onkin ehtinyt jo iltaan asti…

Kun olin ensimmäisellä luokalla, esitimme luokan kanssa lyhyita kansansatuja, ja eräässä niistä minä olin kissa – ja joku toinen oppilas hiiri-raukka. Satu kertoi syyn siihen, miksi kissat jahtaavat hiiriä. Sillä minun esittämäni kissa oli tuonut laadukkaan, kauniin kankaan hiiri-räätälille ommeltavaksi. Siitä piti tulla takki. Kun kissa saapui takkia noutamaan, hiiri kertoi, että ei, ei siitä nyt tulekaan takkia. Kissa tiedusteli, että mitäs siitä sitten tulee? No housut, housut siitä tulee. Tee housut sitten, sanoi kissa. Viikon päästä kissa taas hiiren luokse ja kuulemaan, että ei, ei siitä nyt housuja tulekaan. Ja kissa taas kysymään, mitä siitä sitten tulee? No liivit, liivit siitä saadaan. Vieri viikko taas ja kissa kysymään, onkos liivit ommeltuna. No ei siitä liivejä tullutkaan, sanoi hiiri ja ojensi pikku pussukkaa. Tuluskukkaro siitä tuli! Kissakos siitä suuttui ja lähti hiirtä jahtaamaan. Ja niinhän kissa jahtaa hiirtä vieläkin.

Ja mitenkäs tämä tarina sitten liittyi minuun ja päivääni tänään? No, videohan siitä piti alun perin tulla ja itse asiassa tulikin – mutta ei siitä aiheesta, josta piti, ja toisestakaan aiheesta tehty video ei latautunut, ei. Liekö ollut hiiri hääräämässä, kun tekniikkaniin petti. No, sitten piti tulla laulu. Mutta ei tullut, ei, aina tuli joku virhe äänittäessä. Ja sitten tulikin jo muu kiire. Ja sitten tuli ilta.

Ja siksi tässä luukussa on runoja. Kuvia menneestä. Tietysti pari runoa kissasta, kun siitä nyt puhuttiin ja runo tunteista vuosien takaa. Nyt hyvää yötä…