Joulukuun kuudes päivä vietämme Suomen itsenäisyyspäivää ja muistelemme maamme vaiheita. Maamme historia on kuitenkin paljon itsenäisyyttämme vanhempi ja on hyvä muistaa, miten suuri siunaus itsenäisyys on. Suurvallat ovat menneisyydessä käyttäneet maatamme taistelutantereena, on eletty sorron ja köyhyyden aikoja, on kärsitty nälänhätää. Ja suomalaisia, erityisesti lapsia, on viety orjiksi vieraille maille. Itse asiassa väkilukuun suhteutettuna jopa enemmän kuin Afrikasta. Muslimimaihin vietiin juuri lapsia, jotka oli helpompi saada unohtamaan kotimaansa..
Tämän päivän satu; Sakari Topeliuksen ”Koivu ja tähti” oli minusta lapsena sydäntäriipaiseva. Silloin näin mielessäni sadun lapsina sotalapsiksi Ruotsiin viedyt tätini ja kuvaus takaisin paluusta ei sitten mielestäni ollut ihan kohdillansa, palattiin väärästä suunnasta. Sittemmin olen lukenut lisää keskiajan orjakaupasta, jonka suunta oli juuri itäisille maille. Sakari Topeliuksella oli satua kirjoittaessaan tästä myös omakohtaista kokemusta, sillä hänen isänsä isoisä oli viety orjaksi ja hän oli karannut ja palannut.
Sadussa lasten kuolleet sisarukset ohjaavat heitä pikkulintujen hahmossa. Meille tutussa joululaulussa ”Varpunen jouluaamuna”, jossa myös lapsi saa linnun hahmon, Topelius sanoittaa suruaan vuoden vanhana pois nukkuneesta lapsestaan. Hän menetti neljä lapsistaan jo pieninä. Topeliuksella oli vahva usko Jumalaan ja taivastoivo toi mukanaan myös toivon rakkaiden jälleennäkemisestä.
Voit kuunnella Topeliuksen sadun minun lukemanani tästä linkistä:
Hanna-Maria.net 
Vastaa