Parannuksen teko. Mitä sinulle siitä tulee mieleen? Tutummalta kuulostavat varmaan arkisemmat sanat ”minun täytyy parantaa tapani” kaikenlaisiin terveysjuttuihin ja kuntokuureihin tai sitten huonoihin tottumuksiin liittyen, mutta entäpä hengellisesti? Mitä on parannuksen teko tai kääntyminen? Mietitäänpä…
Tiesitkö sinä, että Uudessa Testamentissa evankeliumin julistaminen alkoi usein sanoilla ”Tehkää parannus…”? Vaikka me nykyään mieluummin julistaisimme evankelioidessamme pelkkää rakkautta ja armoa, Raamatussa parannuksen teko (kääntyminen) oli kuitenkin ensimmäinen vaihe evankeliumin vastaanottamisessa. Johannes Kastaja saarnasi kääntymistä, Jeesus itsekin teki niin ja Pietari vastasi kuuluisan helluntaisaarnansa kuulijoille; ”Kääntykää…”
”Kuullessaan tämän kaikki tunsivat piston sydämessään, ja he sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: ”Veljet, mitä meidän pitää tehdä?” Pietari vastasi: ”Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen. Teitä tämä lupaus tarkoittaa, teitä ja teidän lapsianne, ja myös kaikkia niitä, jotka ovat etäällä — keitä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.” Pietari jatkoi vielä puhettaan. Hän vetosi heihin ja kehotti: ”Antakaa pelastaa itsenne, ettette hukkuisi tämän kieroutuneen sukupolven mukana.” Ne, jotka ottivat hänen sanomansa vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä.” Ap.t. 2:37-41
Parannuksen teko ei ole pelkkä yksittäinen hetki uskoon tullessa, vaan se on muutenkin pysyvä osa uskovan hengellistä elämää. Meistä on tullut uusi luomus, jota kehotetaan panemaan pois vanha, lihallinen minä. Ilman sitä ihanaa lupausta, että ”Kristus on minussa”, häviäisimme kamppailun ”vanhaa aatamiamme vastaan”. Jo Vanhan Testamentin meille kertoma Israelin kansan vaellus kertoo ihmisluonteen jatkuvasta (ja valitettavasta) taipumuksesta kääntyä pois Jumalan luota. Profeetat kehottivat silloinkin kansaa parannuksen tekoon heprean sanalla שוב ’shub’, joka tarkoittaa (mm.) kääntymistä, palaamista, ennalleen asettamista. UT:ssa kreikankielen sana puolestaan on μετανοεω metanoeo, joka merkitsee mielenmuutosta. (Tässä kohden kannattaa muuten muistaa, että Jeesus ja muut eivät puhuneet kreikkaa, joten käytetty sana on todennäköisesti ollut juuri tuo VT:n ’shub’.)
Eikö olekin huikeaa, miten Raamatussa jopa käytetyn kielten sanatkin täydentävät Jumalan meille ilmoittamien asioiden sisältöä! Jumala tekee kaiken niin ihmeellisesti! Kääntyminen, parannuksen teko on siis mielenmuutos, jossa palaamme Jumalan luokse ja hän ennalleen asettaa alkuperäisen suunnitelmansa yhteydestä ihmisen kanssa, kun se nyt on mahdollista Jeesuksen sovitustyön kautta. Tässä juuri onkin evankeliumin ilosanoman ydin, mahdoton on tullut mahdolliseksi, ja piston sydämeensä saanut tuhlaajapoika/tytär voi palata Taivaallisen Isänsä luokse.
Kun näitä sanojen merkityksiä tutkailin, tuli esiin vielä yksi hauska yksityiskohta noista käytetyistä sanoista. Raamatussa numeroilla on iso merkitys. Nämä sanat ovat Raamatussa yhteensä 1100 kertaa ((שוב ’shub’ 1066, μετανοεω metanoeo 34). Kun luku 1100 jaetaan numerolla 22, joka on Raamatun rakenteellinen luku, saadaan 50. Se puolestaan on Pyhän Hengen luku ja vuosissa ajateltuna Riemuvuoden luku. Eli sen voisi ajatella vaikkapa näin; kun me saamme piston sydämeemme ja haluamme olla kuuliaisia Jumalalle – ja siis vastaamme hänen kutsuunsa kääntyä ja tehdä parannusta – silloin Pyhä Henki vaikuttaa meissä sekä pelastuksen että opetuslapseksi tulemisen (Jeesuksen sovitustyön mahdollistamana) ja meille koittaa elämässämme todellinen riemuvuosi!
Tämä oli alun perin (pitkä) esipuhe Vuoden kirjan päivän (15.8.) rukousaiheeseen, joka on uskovien parannuksen teko. Rukouksen voit kuunnella ja rukoilla muitakin rukousaiheita yhdessä kanssani tästä linkistä: https://soundcloud.com/hanna-maria-vahala/rukous-1582020
Valokuva Harri Poutanen
Hanna-Maria.net 
Vastaa