Nalletarinaa

Kuinkas sitten kävikään, kun olin vuosia takaperin töissä Teljän seurakunnassa ja antiikkinalleryhmässä aina alkuhartauden pitämässä. Käsillä tekemisen vimma tietysti iski ja tein ensimmäisen nalleni… ja ehdin aloittaa vähän toistakin. Sitten menikin vuosia, että ensimmäinen nalle sai puuttuvan nenänsä ja toinen alkoi syntyä. Nykyään istuvat kauniisti vanhempieni nimikkonalleina (kuvassa).

Pitkän tauon jälkeen palasin uudelleen aloitettuun nallekerhoon Väinölän kirkolle hulppeaan naisseuraan väkertämään lisää nallukoita. Aikaa kuluu ainakin parikymmentä tuntia joka karvatassuun ja mikä julmettu vaiva onkaan leikata karva tarkkaan kaavojen mukaan, ommella käsin joka pisto, kiinnittää nivelet kovalla vääntämisellä, hartiavoimin survoa höyläyslastua kehonosat täyteen, ommella huolellisin pistoin täyttöaukot kiinni! Sijoitella vielä korvat ja lasisilmät, jotka laitetaan paikoilleen jättimäisellä neulalla… Ja ommella tietty vielä viimitteeksi se nenä. =) Nallukoita on ehtinyt vuosien mittaan syntyä jo koko joukko, alun kolmattakymmentä ja koko nauravaisella naispoppoolla satoja. =)

Tekisi vielä mieli kokeilla nallea ruusukankaasta… Yhden farkkunallen jo ehdin tehdä nahkaliiveineen ja ensimmäinen kissakin minulla on keskentekoisena… Tekemisen vimmaa siis oisi edelleenkin, mutta ajasta vaan on pahasti puutetta. =)