Viimeiset parikymmentä vuotta positiivisuus on ollut uusi voimasana, joka on tuotu mm. terapian, opetuksen ja työhyvinvoinnin alueille. On positiivista psykologiaa, positiivista pedagogiikkaa ja tämän ”positiivisen” arvo on tietenkin vahvistettu tieteellisin tutkimuksin – täytyyhän tänä päivänä kaikesta olla tieteellinen näyttö, että asia on millään lailla varteenotettava. Ja mitäkö sillä positiivisella sitten tavoitellaan? Joitakin tavoitteita ovat mm. ihmisen elämän merkityksellisyys, hänen hyvinvointinsa, omien tai vaikkapa sen työyhteisön vahvuuksien ja voimavarojen löytäminen. Minä mietin, että missä kohden nuo asiat ovat meiltä menneet hukkaan niin että niitä pitää etsiä jälleen – tällä kertaa nyt sitten positiivisen kautta…?
Itse asiassa ihmisellä on surullinen taipumus hukata se hyvä, mitä hänelle on annettu. Tai vähintäänkin tulla sokeaksi niille hyville asioille. Me otamme usein kaiken itsestään selvyytenä ja olemme tyytymättömänä vaatimassa lisää. Oletko sinä huomannut tämän? Voimme lukea siitä lähes päivittäin nykyisessä tiedonvälityksessä, tietenkin historian lehdiltä ja myös niinkin kaukaa kuin mistä Raamattu meille kertoo. Jumalan omaisuuskansa kääntyi kaikkivaltiaasta Herrastaan aina uudelleen epäjumalien puoleen.
Ihmisen elämän todellinen merkityksellisyys on kytköksissä Jumalaan. Hän on meidät luonut – ja peräti kuvakseen, kaltaisekseen. Hän on meidät myös pelastanut – ei vain tarkoituksettomuudelta ja turhautumiselta – vaan iankaikkiselta kadotukselta ja hän on maksanut siitä kalleimman mahdollisen hinnan; Jumala uhrasi ainoan poikansa, Jeesuksen, sovittaakseen meidän syntimme. Ja vielä: hän on kutsunut meidät omiksi lapsikseen täyttämään alkuperäistä suunnitelmaansa, jossa jokaisella meillä on oma persoonallinen paikkamme. Elämän merkityksellisyys aukeaa tästä näkövinkkelistä huikeana maisemana eteemme.
Positiivinen ajattelu ei sekään ole mikään uusi innovaatio. Voimme lukea siitä jo Raamatun lehdiltä vaikkapa Paavalin kirjeistä.
Tässä ajatuksia Filippiläiskirjeen neljännestä luvusta (4-8):
Iloitkaa aina Herrassa! Sanon vielä kerran: iloitkaa! Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on jo lähellä. Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa. Lopuksi, veljet, ajatelkaa kaikkea mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen.
Myös Tessalonikalaiskirjeessä meitä kehotetaan samoin (5:16-18):
Olkaa aina iloiset. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa.
Ja vielä yksi ajatus, joka löytyy 1. Tim. 6:6-7:
Ja suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa. Sillä me emme ole maailmaan mitään tuoneet, emme myös voi täältä mitään viedä.
Kun tämä kaikki vielä ajatellaan yhteisöllisesti – ja niinhän se Raamatussa ajatellaan, koska on kyse seurakunnasta, Kristus-ruumiista – silloin elämämme merkityksellisyys ja yhteinen hyvinvointimme moninkertaistuu. Me saamme iloita ja palvella yhdessä, me voimme huolehtia anteliaasti toisistamme ja kantaa toinen toistemme kuormia, meillä on mahdollisuus rohkaista ja lohduttaa toisiamme. Ja vieläpä saamme ylistää yhdessä elävää Jumalaa!
Positiivisuus ja tyytyväisyys siis löytyvät Hänessä, joka ne on luonut. Kiitos Jumalalle!
Hanna-Maria.net 
Jätä kommentti